Pelin esittely:
"SimCity yhteiskunnat on suomenkielinen sim-sarjan ohjelmalelu. Pelissä annetaan täysi vapaus luoda kaupunkia, joten pelaaja voi valita minkä tahansa kaupunkityypin poliisivaltion ja puutarhakaupungin välillä." Peli on siis sosiaalinen simulaatio eli suomeksi sanottuna nukkekoti, jossa kantava kulmakivi on kuusi simeihin vaikuttavaa sosiaalista energiaa. Esim. kirkon rakentaminen kuluttaa luovuutta kun taas rukousmylly tuottaa sitä.

Arvioijan nimi: Rami Sihvo
Arvioijan ikä: 27
Muut arvioijat: Jere (14)
Pelin nimi: Sim City yhteiskunnat (engl. Societies)
Julkaisija: EA
Julkaisuvuosi: 2007
Formaatti (arvosteltu): PC
Muut formaatit: simulaatio
Laji, genre: Sims-sarjan peli
Muu luokitus:
Pelaajamäärä ja pelimuodot: Yksinpeli
Ikäraja ja sisältömerkinnät: PEGI 7+, kauhu
Linkit: www.simcity.com , http://smackthejack.net/peli.phtml?id=302

Mitä vanhempien tulisi tietää tästä pelistä?:
Sim City yhteiskunnat on nukkekoti-tasoinen kaupunginrakennuspeli. Se ei ole vakava tietokonepeli, sillä peli ei pääty vaikka kaikki asukkaat olisivat tyytymättömiä. Peli on monipuolisuutensa takia hieman liian vaikea 7-vuotiaalle. Suomen kieli ja pelin helpottavat kuitenkin pelaamista joten suurempia esteitä sen pelaamiselle ei ole. Verkkaisena pelinä se on kuitenkin harmitonta rakentelua. Ekologia on myös huomioitu pelissä, Jere totesikin: "(simeille) tulee paha mieli jos ilma saastuu." Mitään perustetta pelipaketin kauhu-merkinnälle en huomannut.

Pelin eettisyys:
Kaupunkia rakennetaan simeille - lähtökohta eroaa myönteisesti muista Sim-city -sarjan peleistä, joissa kaupunkia rakennettiin vain sen itsensä takia. Peli on kuitenkin helppo ja harmonia on mahdollista pitää yllä helposti kun pääsee jyvälle pelin logiikasta. Pelin esittämä yhteiskuntamalli on siis jing-jang, eli täydellinen harmonia. Pelin päivitys korjaakin pelin helppoutta sillä simejä on vaikeampi pitää tyytyväisinä ja tyytymättömistä simeistä saattaa tulla kielteisiä erikois-simejä, kuten taskuvarkaita ja mielenosoittajia. Pelissä kaikki uskonnot ovat yhtä ja samaa, mikä hyvin arveluttava ajatus. Mietin myös, millä kriteereillä jonkun kaupungin 'henkisyys' arvioidaan? Usko on kuitenkin eri asia kuin pinnallinen uskonnollisuus, jota pelin 'henkisyys'' edustaa. Sinällään Sim-city ei ole sen kristillisempi, kuin moni muukaan peli, vaikka kirkkoja voikin tehdä. Rakentava se tosin on, mistä voi antaa pisteitä.

Tunteiden herättäminen:
+ Peli herättää myönteisiä tunteita, koska se on helppo, eikä peli voi päättyä virheeseen.
- Monipuolisuuteen ja valittaviin simeihin turhautuva pelaaja voi paiskoa kaupunkiaan meteoriiteilla.

Pelin roolimallit:
+- Onnellinen ihminen tarvitsee pelin mukaan työn, kodin ja vapaa-ajan harrastuksia.

Väkivaltaisuus:
+ Peli pyrkii olemaan väkivallaton. Poliisin pidättäessä taskuvarasta parin päälle ilmestyy Akuankkamainen tomupilvi.

Seksistisyys:
+ Simin sukupuoli ei näköjään vaikuta mihinkään

Kielenkäyttö:  
Simit eivät puhu mitään satunnaista muminaa lukuunottamatta.

Päihteiden käyttö:
- Simit haluavat pitää hauskaa ja edistyneissä kaupungeissa voi olla yökerhoja. Humalassa kulkevia simejä voi tavata kaduilla. Omaan kaupunkiin voi perustaa raittiusseuran, jonka funktio näyttäisi olevan sama kuin ilonpilaajakerhon.

Syrjiminen, rasismi:
- Peli kertoo täydellisestä maailmasta jossa kaikki on ihanaa ja kivaa.

Uhkapeliin huokuttelu:
+ Pelissä ei voi keinotella tai lyödä vetoa