18 ramin_wanhat

COLD FEAR

Julkaisija: Ubisoft/Darkworks
Julkaistu: PC, XBOX, PS2
Julkaistu: 2005
Ikäraja: K-18, Kauhu, Väkivalta (ERSB M)
Pelimuodot: Yksinpeli
Arvosteltu: XBOX
Arvostelijat: Rami (28)


Cold Fear on hyvin paljon Resident Evil-pelejä muistuttava nk ”survival horror”-peli. Se kertoo amerikkalaisesta rannikkovartioston merimiehestä Tom Hansenista joka löytää venäläiseltä valaanpyyntialukselta biologisen kokeen mikä on taas kerran mennyt hieman poskelleen.

Cold Fear on melko tuttua kauraa pelityyppinsä puolesta. 'Selviämiskauhussa' konsepti on selkeä; pelihahmo on mies tai nainen ja ase sekä zombieiden täyttämä paikka josta ei pääse karkuun. Peli on seikkailua ja tutkimista sekä ongelmaratkaisutehtävien ratkomista. Pelaaminen on pääosin yksilöllistä suorittamista tiimityön ollessa minimissään. Välillä pelaajaa sitten pelotellaan yllättävillä hyökkäyksillä, mutta pääosin kaikesta liikkuvasta pääsee eroon riittävällä määrällä lyijyä. Cold Fear ratsastaa siis hyvin monta kertaa toistetulla idealla. Ahdas, merenkäynnissä keikkuva laiva antaa kuitenkin klaustrofobiset tunnelman ja meri on sopiva irtiotto vanhasta ”hylätty kartano”-teemasta.

Cold Fear on kuitenkin melko suoraviivainen peli. Ongelmanratkaisutehtäviä ei juurikaan ole, ja pääasiassa keskitytään lyijypitoiseen etenemiseen. Ikävästi taisteluita ei voi juurikaan välttää ja pelissä ammutaan myös eläviä kohteita, venäläisiä sotilaita. Syynä on tietysti itsepuolustus, sillä nämä alkavat ampua kohti rannikkovartioston miestä joka on tullut pelastamaan heitä... Myöhemmässä kohdassa ammutaan kerralla myös puolijoukkueen verran sotilaita, koska nämä ovat etenemisreitillä. Myös muutamassa kohdassa sotilaat ovat zombieiden hyökkäysten kohteena ja jos näitä auttaa alkavat he ampua pelaajahahmoa kohti. Eli juoni heittää tässä kohden todelliset aivopierut: Eikö olisi loogisempaa että toimittaisiin yhteistyössä jotta päästäisiin pakoon infestoidusta paikasta? Ilmeisesti ei, ja tässä minusta tuntui Cold Fearin moraalin olevan heikoimmillaan. Todellisena pahana tarinassa tarjoillaan ahnetta CIA:n agenttia Jason Bennettiä joka haluaa venäläisten keksinnön itselleen ja hullua tiedemiestä joka etsii hirviöistä loputtoman elämän lähdettä. Molemmille haistatetaan lopulta luonnollisesti pitkät.

Tietysti juonessa on myös yhteistyötä tekeviä ei-pelaajahahmoja ja pakollinen pelastettava prinsessa, johtavan tiedemiehen tytär Anna Kamsky. Päähenkilön taustasta ei kerrota tarkemmin, mutta keskustelun perusteella tällä on jotain traumoja. Hän ei suostu jättämään Annaa, vaikka Bennet ehdottaa sitä hänelle. Moraalisesti parhain kohta on se että potilaita on kaksi ja lääkettä vain yhdelle. Hansen toteaa tilanteen ja antaa ritarillisesti lääkkeen Annalle.

Cold Fear kertoo siis ahneudesta ja myös uhrautuvasta rakkaudesta, jollainen on valitettavan harvinaista tässä maailmassa. Hansen käyttää runsaasti väkivaltaa päästäkseen tavoitteeseensa, ja valitettavasti tämäkin on inhimillistä käyttäytymistä. Aikoinaan ihmeteltiin miksi mm. Estoniasta pelastuneet olivat pääosin hyväkuntoisia nuoria miehiä. Uppoavassa laivassa herrasmiessäännöt eivät ilmeisesti päde?

Peli on itsessään hyvin raaka ja jännittävä. Ruumiita ja verta ei säästellä joten peli on selkeästi K-18 leimansa ansainnut. Vai miltä kuulostaa se että konehuoneessa nopeasti pyörivää propellikuilua voi käyttää zombiejauhentimena tai että kaasuhanoja voi käyttää improvisoituina liekinheittiminä? Sikäli K-18 merkinnässä on varmasti myös ilmaa, K-16 merkinnän olisi voinut varmasti antaa karsimalla turhaa verellä mässäilyä, mutta K-18 pelit taitavat myydä paremmin?

Cold Fear ei ole toimintapuolensa takia hirveän syvällinen peli. Sen edustama peliityypin pohjaidea on kuitenkin perustaltaan hyvin mielenkiintoinen. Ajatus siitä siitä että pahuus vallitsee ja konkretisoituu käsinkosketeltaviksi olennoiksi on jo tuotu esiin Grimmin saduissa. Se että päähenkilö on elävien ruumiiden ympäröimä, on idealtaan hyvin samanlainen kuin kristittyjen vainot. Ei ole kovinkaan mukava ajatus, että ne ihmiset jotka eivät tässä elämässä turvaudu Jumalaan ovat jo itseasiassa kuolleet. Tietysti pelit suhtautuvat tähän lapsellisesti että pahuutta vastaan voi taistella riittävällä määrällä lyijyä. Mitään hyvää ei todellisuudessa kuitenkaan saa aikaiseksi aseeseen tarttumalla, sillä todellinen taistelu käydään aina ihmisen sydämessä. Loppujen lopuksi olisi hyvä jos joku peli osaisi kertoa tämän.

PS. Esimerkiksi vanhemmille K-18 pelistä youtubesta löytyy taas kerran vaikka koko peli